Lääketieteen opiskelu Turussa

Tutkinnon rakenne

Lääketieteellisessa tiedekunnassa suoritettava perustutkinto on lääketieteen (LL) tai hammaslääketieteen lisensiaatin (HLL) tutkinto. Tutkintojen laajuudet ovat 360 (LL) ja 300 (HLL) opintopistettä, opiskeluajat ovat vastaavasti kuusi ja viisi vuotta. Yksi opintopiste vastaa noin 27 tunnin työpanosta. Tiedekunnasta valmistutaan suoraan lisensiaatiksi ilman alempia välitutkintoja, jolloin kandidaatti- tai pro gradu -työtä ei tehdä. Myöskään erillistä lisensiaattityötä ei tehdä. Sen sijaan tutkinnon pakollisiin syventäviin opintoihin kuuluu 20 - 50 opintopisteen laajuinen kirjallinen opinnäytetyö, joka voi olla luonteeltaan tutkielma, tieteellinen tutkimusraportti, esitutkimus tai selvitys.

PREKLIININEN VAIHE

Opintojen ensimmäiset kaksi ja puoli vuotta ovat ns. prekliinisiä opintoja. Tällöin opiskellaan pääosin teoriaa ja painopisteenä on varsinkin ensimmäisenä opintovuonna terveen yksilön anatomia, fysiologia ja biokemia. Useimmat kurssit sisältävät pienryhmissä tehtäviä harjoitustöitä, joissa syvennetään kurssilla opittuja asioita käsittäen mm. anatomisten rakenteiden opiskelua, laboratorioharjoituksia ja kudosnäytteiden mikroskopointia. Ensimmäisenä opintovuonna tutustutaan myös terveyskeskuslääkärin työhön käytännössä, tämä ns. juonneopetus tapahtuu Länsi-Suomen alueen terveyskeskuksissa.

Toisena vuotena opiskellaan lisäksi patologiaa (tautioppi) ja farmakologiaa (oppi lääkeaineiden vaikutuksista) omina kursseinaan. Patologiaa on tosin sisällytetty jo aikaisempiin anatomian ja fysiologian opintoihin, jolloin terveen ihmisen toimintaan tutustuttaessa on samalla luotu katsaus kyseisten rakenteiden tai toimintojen tyypillisimpiin sairauksiin. Kolmantena syksynä valmistaudutaan siirtymään kliinisiin opintoihin perehtymällä vastaanottotilanteissa käytettäviin haastattelutekniikoihin (=anamneesi) ja tutkimustekniikoihin (=status). Lääkärin työssä tärkeitä vuorovaikutustaitoja hiotaan myös näyttelijäpotilaiden kanssa. Ennen kliinistä vaihetta käsitellään infektiotaudit ja mikrobiologia omalla kurssillaan ja lisäksi perehdytään taudinmäärittämisessä tärkeään laboratorionlääketieteeseen.

Oman syventävän opinnäytetyön voi aloittaa jo prekliininisessä vaiheessa. Tutkimuksesta kiinnostuneet voivat pyrkiä tutkijalinjalle, jossa tutustutaan lääketieteellisen tutkimuksen menetelmiin ja käytäntöihin. Monet tutkimuksesta kiinnostuneet aloittavat oman, väitöskirjaan johtavan, tutkimustyönsä lääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittamisen rinnalla. Kahden vuoden opinnot hyväksytysti suoritettuaan opiskelijalle myönnetään lääketieteen kandidaatin arvonimi.

KLIININEN VAIHE

Kliinisen vaiheen alkamisen myötä opiskelu muuttuu soveltavammaksi ja siirtyy pääosin sairaalaympäristöön. Opinnot etenevät erikoisalojen kursseittain: sisätautioppi, kirurgia, korva- ja nenätaudit jne. Opetus sisältää luentoja, pienryhmäopetusta, seminaareja, itsenäistä potilaiden tutkimista, potilaskiertoja sekä toiminnan seuraamista sairaalan eri toimipisteissä. Kliinisen vaiheen opintoihin sisältyy 4 kuukautta harjoittelua (ns. amanuenssipalvelu), joka suoritetaan amanuensseille varatuissa viroissa tai vaihtoehtoisesti lääkärin sijaisena toimimalla.

Suoritettuaan 4 vuoden opinnot hyväksytysti saa lääketieteen opiskelija toimia tilapäisesti lääkärin tehtävissä erikoissairaanhoidon yksikössä tai terveyskeskuksen vuodeosastolla. Viiden vuoden opinnot suoritettuaan voi opiskelija toimia tilapäisesti myös terveyskeskuksen vastaanotolla.

Tutkintojen rakenteisiin voit tutustua tarkemmin LL –opinto-oppaasta ja HLL –opinto-oppaasta.

Opiskelu ja ajankäyttö

Opiskelu lääketieteellisessä on hyvin koulumaista: suurin osa opiskeltavista kursseista on kaikille pakollisia. Yksityiskohtaisesta lukujärjestyksestä selviää niin luentojen, pienryhmäharjoitusten kuin tenttienkin ajat ja paikat; tässä suhteessa opiskelu on tehty helpoksi. Akateemisella vapaudella on lääketieteellisessä tiedekunnassa hieman muita suppeampi merkitys, mikä saattaa varsinkin aikaisemmin muissa tiedekunnissa opiskelleista tuntua aluksi oudolta.

Monilla on käsitys, että lääketieteellisessä opiskelu vie kaiken ajan, jolloin karrikoidusti muuta elämää ei olisi. Tämä ei pidä paikkaansa. Lääketieteellisessä opiskelu vaatii varmasti keskimäärin enemmän aikaa kuin opiskelu muualla, mutta tyydyttävään opintomenestykseen pyrkimiseen ei vaadita kohtuuttomasti opiskeluun käytettyä aikaa. Oppiminen on tietenkin yksilöllistä, toiset kun oppivat helpommin ja nopeammin kuin toiset. Kuitenkin osa opiskelijoista käyttää suuren osan vapaa-ajastaan opiskeluun, jolloin tuloksena on yleensä erinomainen opintomenestys.

Opintomenestys ei ole tähän asti vaikuttanut lääkärin työllistymismahdollisuuksiin. Sen sijaan sillä on vaikutusta joidenkin valinnaiskurssien opiskelijavalintaan, koska mahdollinen karsinta tapahtuu tiettyjen kurssien opintomenestyksen perusteella. Opintomenestyksen tavoittelu ei useimmille kuitenkaan ole itsetarkoitus, vaan opiskelua motivoivat tiedonhalu ja mahdollisesti tietoisuus tulevan ammatin haasteista.

Tiiviin yhdessäolon seurauksena kurssille muodostuu varsin vahva yhteishenki. Opiskelusta jäävää vapaa-aikaa ei halutessaan tarvitse viettää yksin. Tästä pitää huolen muodostuva kaveripiiri ja toisaalta lääkiksen vilkas opiskelijajuhlakulttuuri. Muun muassa hallinnon, kulttuurin ja urheilun saralla monenlaista tekemistä tarjoaa kandidaattiseura alajärjestöineen, joiden luottamustehtäviin yhteisten asioiden hoidosta kiinnostuneet voivat hakeutua.