Blogit

Kello 8.52 pääsykoeaamuna. Luentosalin ovet avautuvat. Ihmiset kävelevät päämäärätietoisesti saliin sanaakaan sanomatta. Löydät paikkasi luentosalista. Asettelet kynät, eväät ja laskimen eteesi. Vilkuilet ympärille. Tässä salissa on n.50 ihmistä. Noin 1000 hakee yhteensä. Tästä huoneesta pääsee alle kymmenen. Olenkohan minä niiden joukossa? Ovatkohan nuo edessä istuvat, jotka ovat järjestäneet kaikki kuusi kynäänsä pituusjärjestykseen?  Kehenkään ei saa katsekontaktia. Valvoja kertaa säännöt. Informaatio menee ohi. En kuitenkaan edes harkitse kysyväni mitään.

Monesti kuulee lääkikseen hakevan opiskelijan toteavan, että hän hakee Helsinkiin opiskelemaan, koska siellä on paras yliopisto tai että Ouluun kannattaa hakea, koska sinne on helppo päästä. Vaikka hakijatilastot voisivatkin antaa viitettä siitä (taulukko 1), että johonkin kaupunkiin on toista helpompi päästä, tai että jokin kaupungeista on paras. On hyvä silti muistaa, että tulet opiskelemaan valitsemassasi kaupungissa todennäköisesti seuraavat 6 vuotta, jos et enemmänkin.

Lääketieteellisen valintakokeen koealue kattaa 18 lukiokurssia, joista jokaisesta on oma kirja. Tällaisen valtavan tietopaketin edessä kannattaa uhrata hetki aikaa etukäteisvalmisteluille, koska jos lukee sattumanvaraisesti ilman minkäänlaista suunnitelmaa, jotkin asiat jäävät varmasti välistä. Ja lääkiksen pääsykokeessa voidaan ikävä kyllä kysyä mitä tahansa pientä yksityiskohtaa.

Harvasta asiasta olen yhtä kiitollinen kuin siitä, että pääsin lääketieteellisen pääsykokeesta ensimmäisellä yrittämällä sisään. Olin jo etukäteen päättänyt suorittaa asepalveluksen heti lukion jälkeen, joten vaikka ensimmäinen kerta ei olisikaan onnistanut, olisin voinut yrittää vielä kerran joutumatta pitämään välivuotta. Toisaalta en tiedä, olisinko kuitenkaan jaksanut käyttää kaikkia kevään iltavapaita ja viikonloppulomia lukemiseen, joten lähtökohtaisesti kunnollinen valmistautuminen toiseen yritykseen olisi ollut hieman hankalaa.

Toukokuun lopussa eteen läjähtävä muutama kymmen sivuinen paperinivaska on jotain täysin erilaista verrattuna ylioppilaskokeisiin. Kaikki tehtävät arvostellaan ja niitä onkin n. 15 kappaletta ja aikaa on lyhennetty yo-kokeiden kuudesta tunnista viiteen tuntiin. Hakiessani ensimmäistä kertaa alun puoli tuntia kului täysin tämän pyörittelyyn ja tutkailuun. Vinkkinä sanonkin, että kannattaa silmäillä aluksi koko nivaska läpi ja tehdä ne itselleen helpoimmalta tuntuvat tehtävät ensin pois alta.

Niin kliseiseltä kuin otsikko kuulostaa, ei asennetta tule koskaan unohtaa päämääränsä tavoittelussa. Käsittelen tässä blogissa omien asenteideni kirjoa lääkikseen hakiessa.