Kello 8.52 pääsykoeaamuna. Luentosalin ovet avautuvat. Ihmiset kävelevät päämäärätietoisesti saliin sanaakaan sanomatta. Löydät paikkasi luentosalista. Asettelet kynät, eväät ja laskimen eteesi. Vilkuilet ympärille. Tässä salissa on n.50 ihmistä. Noin 1000 hakee yhteensä. Tästä huoneesta pääsee alle kymmenen. Olenkohan minä niiden joukossa? Ovatkohan nuo edessä istuvat, jotka ovat järjestäneet kaikki kuusi kynäänsä pituusjärjestykseen? Kehenkään ei saa katsekontaktia. Valvoja kertaa säännöt. Informaatio menee ohi. En kuitenkaan edes harkitse kysyväni mitään.
Klo 8.58 Koepaperit tulevat jakoon. Tuota vielä tuntematonta paperinippua varten olen harjoitellut kuukausia. Vieruskaverini… ei kun kilpakumppanini ovat harjoitelleet varmasti enemmän. Vielä pari minuuttia aika matelee, kunnes se alkaa kiihtyä eksponentiaalisesti.
Klo 9.00 Koe alkaa. Papereiden kääntämisestä kuuluva ääni kaikuu pitkin luentosalia. Mieleen tulee ala-asteen juoksukisojen lähtölaukaus. Tämä suorite onneksi muistuttaa enemmän maratonia kuin 60 metrin pikajuoksua, joten kynänterän katkeaminen ensimmäisen sanan kohdalla ei vielä kaada suoritustani. Toisaalta oman kirjoittamisen tauottua psyykettä koittelee jokaisesta avaruussuunnasta kuuluva vauhdikkaasta tekstintuotosta lähtevä yllättävänkin voimakas ääni. Silmäilen tehtäviä. Valitsen helpoimpia alkuun. Helpoimmatkin ovat vaikeita. Mitä helvettiä tämäkin kuva esittää? Ääh, arvaillaan kuva-arvoitukset lopuksi. Nostan päätäni katsoakseni kelloa…
Klo 11.17 Mitä? Melkein puolet jo mennyt! Muutama poistuu salista. Uhraan neljä sekuntia ajatukselle, että olivatkohan he todella nopeita ja itsevarmoja vaiko toivonsa menettäneitä. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Keskittymiseni herpaantuu täysin. Hemmetti. No jos nyt sitten söisi niitä eväitä. Mussutan leipää niin hiljaa kuin osaan. Lueskelen samalla aineistoa. Edessäni oleva kokelas jauhaa purkkaa. Jauhaa muuten säännöllisen epäsäännöllisesti. NYT V***U! Koitan kasata itseni ja siirryn haastavimpiin tehtäviin.
Klo 12.44 Tiedän osaavani tämän fysiikan tehtävän, mutten saa millään pyöriteltyä kaavaa järkeväksi. No, hylätään tuo. Eihän tässä kaikkea tarvitse osata. Onneksi sentään alkuun haastavalta näyttänyt kemian tehtävä näyttää menevän oikein. Nyt ollaan jo voiton puolella. Käyn vessassa. En siksi, että olisi pakko, vaan siksi että haluan hetkeksi pois tästä purkanjauhamisen ja kynänkärkien äänimaailmasta. Vessareissun aikana ajattelen ensimmäistä kertaa jotain kokeeseen liittymätöntä. Näen ulkona paistavan auringon. Kesäloma alkaa tunnin päästä. Jäljellä olevasta tunnista riippuu millä mielillä sen aloitan.
Klo 13.32 Hiotessani muita tehtäviä huomaan tuon fysiikan tehtävän kummittelevan takaraivossa. Aika alkaa jo olla kortilla. Korjaisinko kaikkia huolimattomuusvirheitäni vai yrittäisinkö vielä sitä tehtävää? Voin joko voittaa n.8 pistettä, mutta myös menettää huolimattomuusvirheissä paljon enemmän. Teen kompromissin ja yritän vähän molempia. Huolimattomuusvirheitä löytyi ehkä kolmen pisteen edestä, mutta fysiikan tehtävä ei tullut valmiiksi.
Klo 13.55 Tarkastelen jo, että löytyykö nimeni jokaisesta paperista. Tunnen tehneeni jo kaikkeni. Muiden kokeen suorittajien tuskaisuus lietsoo minussa vielä yrittämään. Väännänkin viimeiseen asti vielä sitä fysiikan tehtävää, mutta eipä siitä sen ihmeempiä tule.
Klo 14.00 Koe päättyy. Sanaakaan sanomatta ihmiset palauttavat koepaperinsa. Salin ulkopuolella muutama uskaltautuu jo puhumaankin. Monet kaivavat puhelimiaan esiin. Jotkut itkevät. Yhden näen naureskelevan. Kilpailun voittajat julistetaan vasta kuukauden päästä. On tämä raakaa peliä.
Yllä oleva teksti on henkilökohtainen kuvaukseni sisäänpääsyyn johtaneesta valintakokeesta 1,5 vuotta sitten. Tilanteen hirveydestä johtuen olen varmasti joitain kohtia aktiivisesti unohtanut, mutta tässä oli kaikki mitä muistan. Joillakin paremmalla keskittymiskyvyllä varustetuilla hakijoilla se ei ehkä noin kovaa tunteiden vuoristorataa ole, mutta varmasti raastavaa ihan kaikille. Muistakaa kuitenkin koetta tehdessänne, että ne siinä vierellä olevatkin jännittää ja panikoi ihan yhtä lailla. Varautukaakin siis kokemaan tunne johon ei voi varautua.
Ps. Siitä fysiikan tehtävästä tuli kaiken loppuvääntämisekin myötä vain 2 pistettä. Sisäänpääsyni ei ollut sen ansiota, vaikka tuhrasin siihen yhteensä varmaan 1,5h… Eli älkää menkö paniikkiin vaikka yksi iso tehtävä jäisikin ihan kokonaan tekemättä, koska kyllä niitä helpompia pistemenetyksiä tulee muualtakin huolimattomuusvirheiden muodossa.
