OKM ja yliopistot ovat jo pitkään suunnitelleet kiintiöitä ensimmäistä kertaa yliopistoon hakeville. Taustalla on valtion halu pidentää työuria aikaistamalla työhön pääsyä. Nyt lääkikseen sisään pääsevän keski-ikä on ollut n. 21 vuotta ja uusia ylioppilaita hyväksytyistä on noin 20%. Kiintiön on tarkoitus helpottaa sellaisten opiskelijoiden sisäänpääsyä, joilla ei ole aiempaa korkeakoulututkintopaikkaa.
Mitään varmaa tietoa kiintiöiden koosta ei ole tiedossa, mutta puhetta on ollut 50-50 kiintiöstä. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että vähintään 50% valituista olisi sellaisia opiskelijoita, joilla ei ole aiempaa opiskelupaikkaa. Kiintiö joustaa ylöspäin, eli suurempikin osa voi olla uusia, mutta alaspäin se ei jousta. Suuri kiintiö tekee siis opiskelemaan pääsystä hyvin hankalaa niille hakijoille, joilla jo on opiskelupaikka. Alustavasti 50-50 malli voi kuulostaa reilulta, mutta tosiasiallisesti tutkintopaikan tai aiemman tutkinnon omaavia on hakijoiden joukossa moninkertainen määrä, joten heidän kiintiönsä taso ja kilpailu tulee olemaan myös kovempaa.
Nuorelle hakijalle tämä kaikki tietysti kuulostaa hyvältä. Lääkikseen hakeminen helpottuu jonkun verran, jos muuta opiskelupaikkaa ei ole. Mutta onko tilanne uudellekaan hakijalle ideaalinen? Iso osa lääkishakijoista ei pääse sisälle ekalla hakemisellaan. Monet eivät pääse koskaan sisään. Nykyisin hakijat, jotka eivät pääse ensimmäisellä yrittämällä sisään hakeutuvat opiskelemaan jotakin toista tutkintoa, josta saattaa muodostua heidän ensisijainen vaihtoehtonsa vuosien kuluessa ja lääkishakuinnon laantuessa. Lääkiksen hohto menettää ajan myötä kiiltoaan, kun huomaa muitakin vaihtoehtoja olevan. Kiintiöjärjestelmä tekee vaihtoehtoisen tutkinnon aloittamisesta riskin innokkaan hakijan silmissä. Pelko siitä, ettei pääse sisään ensimmäisellä yrityksellä myös kasvaa, koska jos ei halua joutua jo opiskelupaikan omaavien kiintiöön, täytyy pitää ns. tyhjä vuosi, joka ei omaa opintouraa edistä. Pahimmillaan innokas hakija voi joutua tai päätyä pitämään usean vuoden taukoa opiskeluista, koska pyrkii maksimoimaan mahdollisuutensa päästä lääkikseen kerta toisensa jälkeen. Hakija ei välttämättä koskaan pääse sisään, mutta ei ole myöskään löytänyt muita vaihtoehtoja, koska on pelännyt muun opiskelun aloittamista.
Valmennuskursseille tämä tulee todennäköisesti tarkoittamaan myös suurentunutta kysyntää. Tilanne muistuttaa hieman parin vuoden takaista lääkiksen pääsykoe uudistusta, jolloin Galenos poistui, mutta pääsykoe oikeastaan vaikeutui, kun luettavaksi tulikin yhden kirjan sijaan kymmeniä kirjoja. Nyt paine päästä ensimmäisellä yrityksellä sisään kasvaa välivuosien pelossa, joten sisäänpääsyyn ollaan todennäköisesti valmiita myös panostamaan entistä enemmän. Lisäksi uusille opiskelijoille suunnattu kiintiö saattaa nostaa lääkishakijamäärää varsinkin satunnaisten kokeilijoiden joukossa, jolloin kilpailu paikoista kasvaa entisestään. Kimurantiksi tilanteen tekee se, että kiintiöt tulevat huomioimaan jo 2014 hakeneet, mutta kiintiöistä ei kuitenkaan ole vielä selkeää varmuutta. Tämä jättää jo nyt hakevat epävarmaan tilanteeseen, jossa omien vaihtoehtojen analysointi ei ole mahdollista. Varmaa on vain, että paineet lääkiksen pääsykokeeseen valmistautuville ja ensimmäisellä yrityskerralla sisään pääsemiselle tulevat olemaan entistä kovemmat.
-Joel