Osallistuin aikoinaan valmennuskurssille, jossa samalla kurssilla oli mukana muutama tuttu, mutta ei varsinaisesti omia ystäviäni. Oli mielenkiintoista tutustua muihin hakijoihin ja kuulla, miten valmennuskurssikaverini olivat päätyneet hakemaan lääketieteelliseen. Useat heistä olivat ehtineet jo kokeilla mitä erilaisempia ammatteja ja työtehtäviä. Kaikki kurssille tulleet olivat kuitenkin todenneet, että lääkärin ammatti vaikutti kiinnostavimmalta vaihtoehdolta omaa tulevaisuutta ajatellen. Ensimmäinen asia, jonka yksi kurssilaisistani kysyi minulta, oli kuinka monella hakukerralla aikoisin päästä sisään. Olin hämmentynyt. Vastasin hänelle, että tavoitteenani oli tietenkin saada opiskelupaikka heti samaisen kevään pääsykokeissa. Luulin, että kaikki samalla valmennuskurssilla opiskelevat tavoittelivat onnistumista myös silloin. Pian minulle kuitenkin selvisi, että moni tuntui asettaneensa itselleen tavoitteeksi päästä sisään seuraavan kolmen tai neljän vuoden aikana. Osa pohti myös mikä olisi itselle realistinen aikatavoite opiskelupaikan lunastamiseksi. Miksi asettaa tavoitteeksi kolmen vuoden urakka, kun mahdollisuus onnistumiseen on tarjolla kerran vuodessa?
Uskon, että syy kyseiseen ajattelutapaan on epäonnistumisen pelko. Pessimisti ei pety -sanonta on osuva tässäkin tilanteessa. Toisin kuin nämä ihmiset, jotka eivät uskaltaneet luottaa pääsevänsä sisälle, halusin itse uskoa onnistuvani pääsykokeessa. Epäonnistumisen pelko kummitteli mielessäni, mutta se ajoi minut tekemään entistä enemmän töitä pääsykokeeni eteen.
Tavoitteiden asettaminen korkealle on tärkeää, jos tähtää johonkin, joka ei ole itsestään selvää tai helposti saavutettavissa. Huomasin, että ne ihmiset, jotka tavoittelivat sisäänpääsyä kolmen vuoden sisällä, alkoivat luovuttaa mitä lähemmäksi pääsykoetta etenimme. He eivät tehneet kurssilla annettuja tehtäviä tai jättivät yhä enemmän opetuskertoja väliin ilman mitään järkevää selitystä. Toukokuun loppukiri jäi kokonaan heiltä suorittamatta ja pääsykokeeseen he saapuivat vain katsomaan miltä koe näytti. Nämä ihmiset olivat tehneet töitä pääsykokeensa eteen, mutta pilasivat oman mahdollisuutensa täysin väärällä asenteella, luovuttaessaan jo ennen itse koetilannetta.
Uskon, että ensimmäinen mahdollisuutesi onnistua on se hetki, kun teet päätöksesi päästä sisälle opiskelemaan. Sinun tulee vain uskoa ja luottaa itseesi! Jääkiekkoasiantuntija Juhani Tamminen on sanonut, että 90 prosentin keskittyminen on 50 prosentin suoritus. Mielestäni tämä pitää täysin paikkaansa myös pääsykokeeseen valmistauduttaessa. Puuttuvan 10 prosentin keskittymisen saavuttaa vain, jos uskoo omaan onnistumiseensa. Vain tällöin suorituksen taso saavuttaa täydet 100 prosenttia. Jokaiselle tulee varmasti epätoivon hetkiä rankan luku-urakan aikana. Se kuuluu kuitenkin asiaan. On myös muistettava, että vain omalla suorituksella pääsee sisään. Muiden epäonnistumista on turha toivoa, jotta omat mahdollisuudet olisivat paremmat. On tehtävä tarvittava työ oman suorituksensa eteen. Se riittää. Ja muista, jos et itse usko itseesi, ei kukaan toinenkaan usko. Tästä ajattelumallista on hyötyä myös tulevaisuudessa, kun valmistut lääkärin ammattiin.
-Mira