Harvasta asiasta olen yhtä kiitollinen kuin siitä, että pääsin lääketieteellisen pääsykokeesta ensimmäisellä yrittämällä sisään. Olin jo etukäteen päättänyt suorittaa asepalveluksen heti lukion jälkeen, joten vaikka ensimmäinen kerta ei olisikaan onnistanut, olisin voinut yrittää vielä kerran joutumatta pitämään välivuotta. Toisaalta en tiedä, olisinko kuitenkaan jaksanut käyttää kaikkia kevään iltavapaita ja viikonloppulomia lukemiseen, joten lähtökohtaisesti kunnollinen valmistautuminen toiseen yritykseen olisi ollut hieman hankalaa.
Välivuosi ei tietenkään olisi ollut minkäänlainen katastrofi. Lääkiksessä ollessa on oikeastaan ajoittain vähän harmittanutkin, että kuuluu vähemmistöön, jolla ei ole kokemusta muualla opiskelusta. Enemmän ajatuksessa pääsykokeen uusimisesta hirvitti pääsykokeen aiheuttama stressi.
Viimeiset viikot ennen pääsykoetta luin hullun lailla. Olin aloittanut lukemisen jo viikko ylioppilaskirjoitusten päättymisen jälkeen, mutta varsinkin lukemisen alussa pääsykoepäivä tuntui olevan vasta kaukana tulevaisuudessa ja suhtauduin aivan liian rennosti lukemiseen. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun valmistautuu pääsykokeeseen: Koepäivän koittaessa kukaan ei kadu sitä, että olisi lukenut liian paljon, mutta monet katuvat sitä, että eivät panostaneet tarpeeksi. Tietenkään mikään määrä lukemista ei pysty varmistamaan sitä, että pääsee sisään – varmasti omassa pääsykokeessani oli myös tuuria mukana – mutta mitä ahkerampi on ennen pääsykoetta, sitä paremmaksi omat mahdollisuutensa tekee.
Pääsykoepäivää edeltävän yön nukuin surkeasti. Heräilin pitkin yötä ajatellen, että olen nukkunut pommiin. Loogisesti ajatellen pommiin nukkuminen oli mahdotonta, koska jollei toinen kahdesta herätyskellosta olisi herättänyt, sen olisi tehnyt joku perheenjäsen tai viimeistään kaverini, joka oli myös tulossa kokeeseen autoni kyydissä.
Lähdimme hyvissä ajoin ajamaan Pöytyältä kohti Turkua (matkaa n. 40 km). Tiesin, missä kokeet pidettiin, mutta perille päästyä tajusin, ettei minulla ollut hajuakaan, missä olisi sopiva parkkipaikka autolle. Aikaa oli onneksi vielä runsaasti, mutta koeaamuna 15 minuutin käyttäminen parkkipaikan etsintään voi olla melko stressaavaa. Tämäkin kannattaa ottaa huomioon koeaamuna. Selvitä millä menet ja miten se onnistuu. Jos tulet julkisilla, katso tarkkaan aikataulut sekä pysäkki, missä jäät, ja mitä reittiä sieltä pääsee yliopistolle. Omalla autolla tulijoiden kannattaa miettiä parkkipaikka valmiiksi. Turussa mm. yliopistonmäen takana Vatselankadun päässä on iso parkkialue. Jos et asu kovin kaukana koekaupungista, ei ole lainkaan huono idea käydä jo etukäteen katsomassa reittiä paikan päällä.
Kokeentekoluentosalin kanssa kannattaa myös olla tarkkana. Pikkusiskoni haki Tampereelle keväällä. Hän löysi oikean luentosalin ja odotti ovella monen muun hakijan kanssa. Kyseiseen luentosaliin oli kuitenkin ovi useammassa kerroksessa ja hakijat päästettiinkin toisesta ovesta sisään, minkä vuoksi kaikki väärällä ovella odottaneet pääsivät aloittamaan kokeen muutaman minuutin myöhässä.
Pääsykokeessa jokainen sekunti kannattaa käyttää hyödyksi. Pohjimmiltaan sisäänpääsy on kiinni vain siitä, että saat haalittua tarpeeksi pisteitä viidessä tunnissa. Kannattaakin luopua "tee jokainen tehtävä mahdollisimman täydellisesti" -mentaliteetista. Peruskoulun ja lukion kokeissa se on erittäin hyvä taktiikka, koska aika yleensä riittääkin joka tehtävään. Pääsykokeessa sen sijaan kannattaa keskittyä vain siihen, että saa tehtävistä mahdollisimman paljon pisteitä verrattuna niiden vaatimaan aikaan. Vuonna 2009 pääsykokeena oli "saunakoe", joka sisälsi kahdeksan sivun aineiston "Lasten fysiologinen sopeutuminen saunan aiheuttamaan lämpörasitukseen". Itse jätin aluksi aineiston lukemisen kokonaan väliin ja hyppäsin suoraan tehtäviin. Tein ensin kaikki tehtävät, jotka eivät vaatineet lähtöaineistoon tutustumista. Lähes kaikki fysiikan ja kemian tehtävistä hoituvatkin yleensä jo lähtötiedoilla. Samoin esim. biologian tehtävistä moniin pystyi vastaamaan melko pitkälle pelkästään omien tietojen perusteella. Kun tuntui, että omilla tiedoilla ei enää päässyt tehtävissä eteenpäin, käytin loppuajan selaillen nopeasti lähdeaineistoa löytääkseni vastauksia tehtäviin, joita en vielä ollut tehnyt. Loppua kohden en enää panostanut juurikaan vastauksien hienoon muotoiluun, vaan kynä sauhuten kirjoitin vastauksia kunnes aika päättyi.
Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole suinkaan pelotella pääsykokeen vaativuudella, vaan päinvastoin kannustaa, rohkaista ja antaa neuvoja. Varmasti jokainen, joka hakee tosissaan lääkikseen, jännittää pääsykoetta – toiset enemmän, toiset vähemmän. Pääsykoe on pahin koe, jonka tulet koskaan kohtaamaan, mutta se ei suinkaan ole mahdoton. Tärkeintä on ahkera valmistautuminen ja pään pitäminen kylmänä kokeen aikana. Luovuttaa ei saa missään vaiheessa.
