Toukokuun lopussa eteen läjähtävä muutama kymmen sivuinen paperinivaska on jotain täysin erilaista verrattuna ylioppilaskokeisiin. Kaikki tehtävät arvostellaan ja niitä onkin n. 15 kappaletta ja aikaa on lyhennetty yo-kokeiden kuudesta tunnista viiteen tuntiin. Hakiessani ensimmäistä kertaa alun puoli tuntia kului täysin tämän pyörittelyyn ja tutkailuun. Vinkkinä sanonkin, että kannattaa silmäillä aluksi koko nivaska läpi ja tehdä ne itselleen helpoimmalta tuntuvat tehtävät ensin pois alta. Kokeessahan on lähes mahdotonta saada täysiä pisteitä ja onkin tärkeämpää saada useammasta tehtävästä kohtalaisia pisteitä kuin muutamasta tehtävästä täydet ja jättää osa tekemättä.
Heti ensimmäisellä sivulla onkin kokeen tärkein osio, mm. ohjeet vastausten antoon ja laskujen pyöristämiseen liittyen. Tämän osion lukemista ei siis todellakaan kannata ylenkatsoa, vaan tarkistaa miten tähän kokeeseen tulee vastata. Hyvänä esimerkkinä toimii se, ettei vastaustilan ulkopuolelle kirjoitettua tekstiä arvioida lainkaan. Pyöristykseen liittyen on parempi varmistaa meneekö pyöristys epätarkimman lähtöarvon mukaan vai halutaanko tehtävät vähintään kahden numeron tarkkuudella (vielä ei ole tällaista ollut, mutta kaikki on mahdollista). Pyöristys on muutenkin kokeessa jopa liian tarkkaan huomioitu, väärästä pyöristyksestä lähteekin yleensä kokonainen piste, joten oikein lasketusta neljän pisteen laskusta saa väärällä pyöristyksellä vain kolme pistettä! Väärin pyöristämällä ei siis todellakaan kannata antaa etua kanssahakijoilleen.
Etusivun ohjeiden jälkeen onkin nykyisen mallin mukaan vuorossa vaihtelevan mittainen ja vaikeuksinen aineisto. Tämä aineisto on kokoelma useista eri tutkimuksista tai muista tieteellisistä julkaisuista. Teksti on kuitenkin täysin ymmärrettävissä lukion oppimäärän puitteissa, vaikeita termejä onkin selitetty tekstissä tarkemmin. Tätä aineistoa sitten käytetään useammassakin tehtävässä, tietysti yhdistellen luettua tietoa lukiossa opittuun. Vaikka aineisto voikin olla yli kymmenen sivun mittainen, tehtäviin vastatakseen tarvitsee vain noin sivun mittaisen osuuden, tietysti eri kohdista aineistoa. Siksi suosittelenkin erinäisten tieteellisten artikkeleiden lukemista, jotta valintakokeessakin pystyt nopeasti silmäilemällä löytämään tekstistä tehtävänantoon sopivat osat.
Hakijamäärien kasvettua lääkiksen valintakokeeseenkin on parin vuoden ajan laitettu monivalintatehtäviä, näitä on helppo tarkistaa ja varaa valituksille ei jää. Monivalintatehtävät ovat perustuneet pääosin luettuun aineisto-osuuteen ja loput sitten lukiosta saatuihin tietoihin. Kysymykset ovat osaltaan ilkeästi muotoiltuja ja niiden tarkkaa lukemista ei voikaan väheksyä. Toisaalta kysymyksiä onkin pienen kokeen verran ja niistä saatava pistemäärä on ollut jopa naurettavan pieni, ainakin jos suhteuttaa sen käytettyyn aikaan. Tällä myöskin haetaan selkeästi karsintaa hakijoiden joukkoon, kun osa jää loukkuun jo ensimmäiseen tehtävään useammaksikin tunniksi, he kyllä varmasti saavat täydet pisteet, mutta sekin on vain pari pistettä enemmän kuin nopeasti ”helpot kysymykset” tehneet. Ei kannatakaan jäädä jumittamaan ensimmäiseen laajaan tehtävään, vaan jättää se jopa viimeiseksi tai tehdä varmat kohdat (esim. lukiotietojen pohjalta ja nopeasti aineistosta selvinneet) pois alta ja siirtyä seuraaviin tehtäviin.
Loput yli kymmenen tehtävää ovatkin sitten kaikkea maan ja taivaan väliltä, liittyen kuitenkin lukion biologiaan, fysiikkaan, kemiaan ja osaltaan myös kokeessa annettuun aineistoon. Vaikka itse lääkiksessä näistä eniten tarvitaan biologiaa, valintakoe kuitenkin painottaa kemian ja fysiikan laskutehtävien hallintaa. Niistä saatavat pisteet ovatkin yli puolet koko kokeen pistemäärästä. Nämä laskutehtävät ovat osittain tuttuja peruslaskuja lukiosta, mutta toisaalta vaaditaan kykyä ymmärtää annettu esim. lääketieteelliseen fysiikkaan liittyvä kaava fysiikan osioissa. Tehtävät muotoillaan hankalan näköisiksi, mutta kuitenkin suurin osa tehtävänannosta on silmänlumetta ja täydelliseen vastaukseen ei vaaditakaan sen suurempia taikatemppuja, vain muutama oleellinen pätkä tehtävänannosta ja sitten peruslaskuksi taipuvan kaavan ratkaisu JA oikea pyöristys. Kemian tehtävissä suositaan mm. saostumis-, neutraloitumislaskuja ja lähes aina rakennekaavojen (so. esim. funktionaalisten ryhmien) tunnistamista. Kuitenkin nämä laskutehtävät tarjoavat hyvällä laskurutiinilla, sekä ymmärtämisellä nopean ja helpohkon tavan saada jo ainakin lähes puolet kokonaispisteistä. Valmistautumisessa kannattaakin siis käyttää huomattava osuus, jopa ihan peruslaskuihin, sekä pyristyksiin ja tietysti vaikeampia soveltavia tehtäviä unohtamatta. Biologian tehtävät ovat yleisesti hyvin yksiselitteisiä, niissä annetaan kysymys, johon halutaan mahdollisimman kattava ja tiivis vastaus. Ylioppilaskokeen tehtävistä poiketen näihin valintakokeen tehtäviin ei haluta kaiken kattavaa esseemuotoista vastausta, vaan pääasioita listaamallakin saa varmasti paremmat pisteet kuin täytesanoja pursuavasta esseevastauksesta. Vastaustilasta ja pistemäärästä saa hyvin käsityksen kuinka laajaa vastausta tehtävänannossa halutaan. Totta kai koko sivun vastaustila ja 12p arvoinen kysymys antavat vinkin, että nyt halutaankin enemmän myös selvitystä itse aiheesta, ennen siirtymistä kysymykseen vastaamiseen.
Vaikka koe olisi ollut hakijoiden mukaan todella vaikea, tai aivan mahdoton, silti sisäänpääsyyn riittää lähes aina 60% pistesaalis kokonaispisteistä. Sisäänpääsyrajan molemmin puolin roikkuu aivan hirveä määrä hakijoita ja varsinkin tässä tulee erittäin tärkeäksi helpot virheet (pyöristys...), koska niillä pystytään tekemään eroa täysin tasaväkisten hakijoiden välille.
Näin marraskuussa onkin hyvä ottaa ne perusasiat kuntoon ja pitää huolta ettei oikeaan kaavanpyöritykseen tai pyöristämiseen mene turhaa aikaa. Myöhemmin keväällä ja miksei aiemminkin on erittäin tärkeää katsoa vanhoja pääsykokeita (esim. osoitteesta http://www.med.utu.fi/opiskelu/opiskelijavalinta/valintakokeet/) ja tietää millaista ärsyttävän, inhottavan vaikeaa kysymystä toukokuun 24. päivä edessä olevaan valintakokeeseen onkaan tarjolla.
Lukuintoa ja muistakaa, että valintakoe on lääkiksen vaikein tentti! Työ todellakin palkitsee tekijänsä.
Jyri Niskanen
2. vuoden lääkisopiskelija ja Turun Pääsykoevalmennuksen fysiikan opettaja