Salmonella, shigella, kampylobakteeri, yersinia ja moni muu. Näitä toistelin itselleni tänä aamuna pyöräilyn lomassa samalla kun yritin pysyä pystyssä yön aikana jäätyneillä teillä. Eilinen tenttiinlukuilta oli mennyt pahasti pitkäksi, silmiä särki ja mietin ankarasti, miksi aikanaan päätin alkaa pänttäämään tällaisia vapaaehtoisesti. Kuuden vuoden ajan.
Kitkavoimat olivat kuitenkin loppuun asti suotuisat ja selvitin tieni mikrobiologian tenttiin. Rohkenen uskoa jopa läpäisseeni sen! Tentin jälkeen mieli keveni kummasti ja muistin jälleen hyvin, miksi joskus ryhdyin tähän. Uskoin, että pystyisin lääkärintyössä toteuttamaan itseäni ja parhaimmassa tapauksessa auttamaan jotakuta toista. Oloa paransi entuudestaan se, että tentti oli paitsi tämän lukukauden myös preklinikkani viimeinen.
Preklinikalla tarkoitetaan Turun lääkiksessä 2,5 vuotta kestävää teoreettiapainotteisempaa vaihetta. Käytännön toimenpiteitä toki pääsee opintojen alkuaikoinakin jo harjoittelemaan, mutta potilaiden kohtaaminen ja varsinaisen lääkärintyön harjoittelu aletaan täyspäiväisenä kolmannen vuoden keväänä alkavassa klinikkavaiheessa. Tästä potilaiden pariin pääsystä on meidän kurssilla oltu jo varsin innoissaan!
Ennen sairaalamaailman kynnykselle pääsyä on kuitenkin tullut kahlattua yksi jos toinenkin kirja sekä selätetty useampi tentti. Niistä kirkkaasti vaikein ainakin minulle oli pääsykoe. Lääkiksessä opiskelu edellyttää toisinaan toki iltapäivienkin viettämistä kirjastossa, mutta mitään samanlaista koetusta kuin sisäänpääsy ei enää ole näkyvissä. Koulussa on hyvä yhteishenki, eikä kukaan kilpaile toistaan vastaan. Päinvastoin tsempataan toinen toisiamme, mikä tekee opiskelusta rentoa ja mahdollistaa myös aidon innostumisen opeteltavista asioista. Muullekin elämälle jää ihan kivasti tilaa, vaikka opiskelu aikaa viekin.
Sen sijaan lääkikseen sisäänpääsy oli se, joka itselläni vaati uhrauksia. Tätä projektia harkitseville haluaisin toivottaa hyvää joulua ja kehoittaa nauttimaan vapaapäivistä. Lepäilkää huoletta hyvällä omatunnolla ja aloittakaa pääsykokeisiin valmistautuminen rentoutuneina vasta vuodenvaihteen jälkeen. Paahtamista nimittäin riittää kyllä koko keväälle. Kannattaa muistaa, että vaikka pääsykokeisiin valmistautuminen on pitkä ja rankkakin projekti, kestää se vain rajallisen ajan. Tämä aika on panostamista tulevaisuuteen, ja se tuottaa tulosta ennemmin tai myöhemmin.
Kevättä voi kuitenkin olla hyvä suunnitella jo etukäteen. Pääsykoemateriaalia on niin paljon, että valmistautumista voisi mielestäni verrata kestävyysurheiluun. Mielenrauhan säilyttämistä läpi kevään auttaa luku-urakan jakaminen pienemmiksi kokonaisuuksiksi ja niiden ajoittaminen tasaisin välimatkoin. Lukusuunnitelma ja ennen kaikkea siinä pysyminen tuo hallittavuuden tunnetta, jonka ansiosta ajan pystyy käyttämään stressaamisen sijaan itse lukemiseen.
Voi olla hyvä miettiä ensi kevättä myös muiden elämänalueiden osalta. Harrastuksista ja kavereista kannattaa mielestäni pitää kiinni jossain määrin luku-urakan lomassakin, sillä ne ovat hyvä tapa tuulettua pänttäämisen lomassa. Tasapaino lukemisen ja hyvinvoinnin välillä onkin mielestäni tärkeimpiä tekijöitä kokeessa onnistumisen kannalta. Lukeminen kannattaa ottaa kokopäivätyönä, jolle kevät omistetaan, mutta huoltapitämistä itsestään ei pidä unohtaa. Tätä helpottavat lukusuunnitelmaan mahdutetut vapaapäivät sekä lukemisen ja vapaa-ajan selvä erottaminen toisistaan: sillon kun luetaan niin luetaan, ja sillon kun ei niin tehdään ihan muita juttuja.
Viisasta lienee myös olla itselleen hieman armollisempi muilla elämänalueilla, jotta panokset säästyisivät pääsykokeisiin. Lääkikseen pääseminen on jo itsessään sen suuruinen missio, ettei sen ohelle enää tarvita muita projekteja. Toukokuun jälkeen on sitten taas aikaa toteuttaa itseään muilla kentillä.
Leppoisaa joulua ja tsemppiä ensi vuodelle!
- Linda